Jokaiselle vanhemmalle on varmasti hirveä ajatus päästää oma lapsi pitkäksi aikaa ulkomaille, ilman, että on itse mukana. Jos suunnittelet kielimatkaa mutta vanhempasi ovat epävarmoja matkasta, kannattaa tämä lukea. Tässä kielimatkalaisen vanhemman ajatuksia ennen matkaa ja toisessa postauksessa tulee olemaan atkan aikana&jälkeen:
Mitkä olivat ekat ajatukset kun lapsesi ilmaisi tahtovansa ulkomaille?
-Ihan ensin tuli mieleen että hän on liian nuori. Tiesin kuitenkin että hän lähtee kaverin kanssa ja osaa olla vastuuntuntoinen. Luotin siihen että hän pärjää. Sitten mietin onko kohde oikea? Keskustelimme pitkään aiheesta ja päädyimme maltaan, joka oli lähellä mutta silti mieluinen. Kaikki tutut olivat kuitenkin kauhuissaan siitä että päästän lapseni yksin ulkomaille.
Mikä epäilytti ennen matkaa?
-Mietin paljon kuinka hyvin matkalla valvotaan nuoria, onko aikuiset oikeesti tukena, en tiennyt sitä vapauden astetta joka nuorilla on. Mietin paljon että saanko lapseen aina yhteyden ja osataanko siellä valvoa vai pitääkö itse soitella perään. Tietenkin 3 viikkoa tuntui myös tosi pitkältä ajalta. Yksi suurimmista huolista oli kuitenkin miten matka kannattaa rahoittaa.
Oliko epäilykset aiheellisia?
-Molemmilla kerroilla on ollut tosi hyvät liiderit, heihin on saanut yhteyden ja he ovat hoitanut kaikki tilanteet tosi hienosti. Matkalla oli vapaata, mutta oli myös tuki ja turva. Myös ite hyödyin: oon oppinut luottamaan, että EF ja liiderit hoitaa asiat. Erityiskiitokset Alekseille ja Emilialle!
-Sim-kortti kannattaa hoitaa EFän kautta valmiiksi! Se on silloin jo valmiiksi hoidettu ja mukana, niin ei tarvii miettiä matkan alettua että missä päin lapsi huitoo.
- Kyllähän se aika tuntui pitkältä, mutta selvisin siitä ja lapselle se oli kasvattava kokemus, teki molemmille hyvää. Kolme viikkoa oli juuri hyvä, että kerkesi tulla varmuuden tunne. Lyhyempi matka olisi tuntunut vähän turhalta.
-Aloite oli lapsen oma, joten halusin kannustaa matkalle lähtöä. En olisi itse lähtenyt painostamaan tai pakottamaan reissua hänelle, vaan oli tärkeää, että hänen oma motivaatio oli mukana. Reissu oli hyvä tilaisuus opetella muös rahan arvoa ja tienaamista. Teimme yhdessä pieniä töitä joilla kerrytettiin rahaa reissua varten, kuten kirpputorilla myymistä ja kotitöitä. Hän keräsi myös itse rahaa matkaa varten, kuten säästi rahaa viikkorahoista ja lahjoista. Loppuen lopuksi oli yllättävän helppo kerätä rahat. Jos matka tuntuu liian isolta summalta laittaa rahaa, voi yhdessä suunnitella rahan keruuta ja lapsen kanssa kerätä rahat. Myös sukulaiset olivat innolla auttamassa rahan keruussa.
Mitä ajattelit rahankäytöstä reissussa?
-Retket oli tosi tärkeitä: kun kerran lähetään niin hyvä nähdä mahdollisimman paljon. Vaikka on paljon muutakin ohjelmaa, niin jos kaverit lähtee jonnekkin, on kurja jäädä pois. Vaikka ne maksaa aika paljon niin oli kannattavia. Voi ottaa osan täällä ja osan paikan päällä ja jos on liian tiukka aikataulu niin jättää niitä pois. Rahaa tarvii myös kahviloissa istumiseen ja muuhun, koska niissä oppii oikeasti todella paljon, enemmän kuin missään muualla. Omin päin liikkumisessa oppii rahankäyttöä ja se on tärkeää. Nettipankin kautta oli helppoa lisää rahaa ja oli hyvä että voi laittaa osissa. Budjettia voi nuoren kanssa itse harjoitella: on tärkeää opetella rahankäyttöä. Olin yllättynyt siitä miten kielen lisäksi oppi itsenäisyyttä ja oli hyvä tilaisuus opetella monella tavalla rahan arvoa, käyttöä ja budjetointia.
Onko hinta liian kallis ja onko matkasta oikeasti hyötyä?
-Ei ole liian kallis, siinä maksetaan kuitenkin siitä että joku vastaa kokoajan matkan sujumisesta ja lapsen turvallisuudesta. Ohjelmaa on kuitenkin paljon. Ehdottomasti on hyötyä tosi monella tapaa myös kielen lisäksi. Itsellekkin oli tosi hyvä ja kasvattava kokemus. Kielimatkat on turvalllinen tapa oppia luottamaan siihen, että nuori pärjää.
Jos on jotain kysymyksiä, niin viestiä voi laittaa erika.akerblom@hotmail.com ja voin antaa vanhempien sähköpostiosoitteen tai kommenttiboksiin viestiä !
